Työelämä on murroksessa. Työurat muuttuvat entistä pirstaloituneimmiksi ja myös alanvaihto tulee useammalle vastaan syystä tai toisesta työuran aikana. Haastattelimme asiaan liittyen 39-vuotiasta paluumuuttajaa ja alanvaihtajaa Satu Niirasta, joka on pian valmistumassa uuteen ammattiin.

Satu valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2008. Taskusta löytyy myös opettajan pedagogiset opinnot, organisaatiokonstellaatio-ohjaajan koulutus sekä koulutusjohtamisen perusopinnot Jyväskylän yliopistosta, jotka antoivat rehtorin kelpoisuuden. Satu työskenteli Ranskassa kuusi vuotta valmistumisensa jälkeen. Palattuaan takaisin Suomeen työskentelykulttuurien erot saivat hänet kiinnostumaan organisaatiokulttuurista ja työyhteisöjen toiminnasta, ja Satu hakeutui opiskelemaan johtamisen tutkimusta Helsingin yliopiston Avoimeen yliopistoon. Hän muutti kaksi vuotta sitten takaisin Joensuuhun opiskelemaan liiketalouden tradenomiksi Karelia-ammattikorkeakoulussa. Tradenomiopinnot tuntuivat kiinnostavilta, koska osaamista voisi hyödyntää sekä rehtorin työtehtävissä että liiketoiminnan kehittämisessä. 

Varsinainen tunteiden vuoristorata

Satu päätyi opiskelemaan uuden ammatin itselleen, sillä musiikin parissa työskentely ei ollut enää mahdollista kuulonaleneman vuoksi.  Hän kertoo, että soittamisesta ja harmonikansoiton opettamisesta luopuminen on ollut yksi hänen elämänsä surullisimpia asioita. Sitä ei voi välttämättä ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Kuulonalenema ei johtunut soittamisesta, ja oli myös siksi erityisen kova paikka.

“Se oli niin iso identiteettikriisi, koska sitä on aina jotenkin mieltänyt itsensä muusikoksi ja opettajaksi. Musiikki on ollut aina iso osa elämääni, muutenkin kuin ammatin vuoksi.” Satu muistelee alanvaihdosta heränneitä tunteita.

Tätä muutoksen vyöryä, kuten Satu itse kuvasi, hän kävi purkamassa työterveyden psykologin kanssa. Siellä keskusteltiin muutoksesta sekä omista vahvuuksista. Hän toteaa sen auttaneen, että kävi asiaa läpi ulkopuolisen kanssa ja onnistui näkemään itsestään uusia ja positiivisia puolia kaiken sen surun keskellä.

Työeläkevakuuttaja Keva toimii Satun opintojen rahoittajana. Oman jännityksen alanvaihtoon toi prosessi, joka tulee käydä läpi ennen opintojen alkua. Itse opintojen aloittaminen ei Satua jännittänyt tai pelottanut. Hän kertoo olleensa enemmänkin malttamaton, “Voi kun opiskelu jo alkaisi.”, kun tieto kouluun pääsystä tuli. Taloudellinen tilanne ei myöskään Satua juuri jännittänyt, sillä hänellä oli kertynyt säästöjä ja hän saa Kevan myöntämää ammatillisen kuntoutuksen tukea. Alanvaihtaja voi tilanteestaan riippuen olla myös oikeutettu muihin tukiin, kuten Kelan asumistukeen.

Paluu koulunpenkille

Itse opiskelu on Satun mukaan sujunut hyvin ja vastannut odotuksia. Hän epäileekin, että opiskelujen aloittaminen ei ollut niin suuri shokki, sillä hän oli tehnyt aikaisemmin opintoja työn ohessa mm. ylimääräisenä jatko-opiskelijana Sibelius-Akatemiassa. Ne antoivat kuulemma hyvän pohjan nykyiseen opiskeluun. Koulussa Ammatillisen kasvun -opintojaksot ovat olleet hyödyllisiä, koska niillä käydään läpi opintoihin ja työnhakuun liittyviä asioita. Oma roolinsa on ollut opiskelukavereilla. Satu kertoo, että varsinkin nuoremmilta opiskelijoilta on saanut oppia tietotekniikkaan liittyvissä asioissa.

Opiskelun ja vapaa-ajan yhdistäminen on sujunut mukavasti. Satu kuvaileekin, että on ollut kiva tehdä asioita itselle. Hänen mukaansa päivät ovat järjestäytyneet erilaiseksi, sillä aikaisempi työ oli iltapainotteista.

Satu kertoo naureskellen, että on koulunkäynti muuttunut siitä ajasta, kun hän kävi koulua. “Aiemmin mukana repussa kannettiin pari kiloa paperia.” Nykyään tietokone ja verkko-opinnot ovat täysin erilaisessa asemassa kuin aikaisemmin. Satu sanoo, että alussa Excelin käytön opettelu tuntui haastavalta, mutta siihenkin pääsi pikkuhiljaa sisälle, kun jaksoi sinnikkäästi opiskella. 

Opinnoissa on Satun mukaan ollut parasta se, että on löytänyt itsestään uusia puolia ja vahvuuksia. Esimerkiksi hän mainitsee sen, kuinka hän on koko elämänsä ajan luullut olevansa surkea matikassa, mutta nyt näiden opintojen myötä hän on huomannut, ettei olekaan siinä huono.

“Jos vaan uskaltaa rohkeasti kokeilla ja heittäytyä uusien opintojen mukaan, niin sitten siinä oppii itsestään tosi paljon uutta. ” Satu selittää innoissaan.

Kiire työelämään

Satulla alkaa pikkuhiljaa valmistuminen lähestyä. Hinku koulunpenkiltä työelämään on jo kova. Hän kiittääkin Kareliaa mahdollisuudesta nopeuttaa opintoja ja täten valmistua suunniteltua aikaisemmin. Kevät menee harjoittelussa Business Joensuulla yritysvalmentajan roolissa ja osa-aikatöissä Koistisen Kanteleella, jossa hän pystyy hyvin yhdistämään aikaisemman työn kautta hankittua asiantuntemusta tradenomiopintojen tuomaan osaamiseen. Se onkin alanvaihtajien kilpailuvaltti työelämässä, että omistaa monenlaista osaamista.

Häntä jännittää eniten valmistumisessa se, pystyykö Pohjois-Karjalan alueella työllistymään itseään kiinnostaviin tehtäviin, koska hän ei haluaisi muuttaa pois alueelta. Satu kertoo, että häntä kiinnostaa etenkin yritysvalmennus sekä liikeideoiden ja -toiminnan kehittäminen. Näiden asioiden parissa Satu haluaisikin työskennellä myös tulevaisuudessa.

Lopuksi Satu kertoo vinkiksi alanvaihtoa harkitseville: “Monesti ihmiset miettivät, että ensimmäinen koulutus määrittää elämänsuunnan ja siinä työssä ollaankin sitten loppuelämä. Mutta kannattaa olla rohkea, jos on haaveita opiskella uutta. Omia haaveita kannattaa ehdottomasti seurata. Nykyään on olemassa hirveästi eri opiskelumahdollisuuksia, esimerkiksi avoimen yliopiston tai ammattikorkean kautta voi opiskella yksittäisiä kursseja tai monimuotona töiden ohella.”

UraPohtimo Luotsilla 17.2 alkaen! UraPohtimo -palvelu tarjoaa tukea kaikille alanvaihtoa suunnitteleville joensuulaisille. Apuna ovat duuniagentit, joilla on laajat kontaktit työelämään ja koulutukseen, sekä henkilökohtaista kokemusta alanvaihdosta. UraPohtimon agentit on tavattavissa Luotsissa keskiviikkoisin kello 15 - 17. Voit lukea asiasta lisää Luotsin ajankohtaisista uutisista UraPohtimo Luotsilla 17.2. alkaen!

Teksti: Jessica Shemeikka

Kuvat: Tiina Marila (viimeinen kuva Luotsi Joensuu / UraPohtimo)