Graafinen, eli visuaalinen suunnittelu, on kuvallista viestintää. Graafisen suunnittelijan tehtävä on luoda ulkoasu, joka auttaa vastaanottajaa tulkitsemaan viestin. Työtä voisi oikeastaan luonnehtia luovaksi ongelmanratkaisuksi - hyvä suunnittelija ymmärtää asiakkaansa tarpeita ja osaa yhdistellä sanat kuvalliseksi viestiksi. 



Anni Riikonen, 34, valmistui keväällä 2021 kuvallisen ilmaisun toteuttajaksi ammattiopisto Riveriasta Outokummusta. Taustaltaan Riikonen on alanvaihtaja, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa ruoka-alalla, pitänyt omaa kahvila-yritystä ja ollut myymälävastaavana kotimaista vintagea ja designia myyvässä liikkeessä Tampereella. Kuvallinen ilmaisu on kuitenkin aina kiinnostanut ja kulkenut mukana muiden töiden ohessa.
 

– “Mie olin oikeestaan ajatellut, että haluaisin graafista suunnittelua opiskella nimenomaan toisen asteen oppilaitoksessa. Aiemmin olin hakemassa alalle, mutta kaikkiin toisen asteen oppilaitoksiin ei pääse, jos on jo tutkinto alla. Sit mie sain tietää, että Riverialla voi sitä opiskella ja hakea jatkuvalla haulla, ja innostuin heti.” Riikonen muistelee.

Tutkinnon toteutustapa Riverialla on käytännössä opiskelijakohtaisesti hyvin soviteltavissa. Riikonen suoritti tutkinnon pitkälti Nuori yrittäjyys ry:n Vuosi yrittäjänä -ohjelman kautta.

– “Sen kautta tein laskutettavia asiakastöitä ja asiakastöiden kautta suoritin niitä opintoja.”

Opiskeluaikana asiakastöiden perässä ei tarvinnut juosta, vaan työtarjouksia tuli paljon Riverian kautta. Valmistuttuaan Riikonen tuli Luotsin asiakkaaksi ja alkoi kartoittaa vaihtoehtojaan duuniagentti Veera Belwayn kanssa. Viime kesän hän teki laskutettavia töitä kevyyrittäjänä, kunnes elokuussa Luotsin ovet aukenivat toisella tapaa: Riikonen työllistyi digiagentiksi Luotsin viestintätiimiin. 

Viestintätiimissä jokaisella tiimiläisellä on oma vastuualueensa, Riikosella se on graafinen suunnittelu. Millaista työ käytännössä on?

– “Oikeastaan se menee sillein, että minulta kysytään “teetkö tämän?” ja sitten mie teen sen. Tietyillä elementeillä ja sillä tietyllä graafisella ohjeistolla tietysti pelataan, mutta koen että olen päässyt käyttämään omaa luovuutta ja niin sanotusti näyttämään kynteni.” Riikonen toteaa. 

Riikosen työnkuvaan kuuluu graafinen suunnittelu niin sähköiseen mediaan, esimerkiksi sosiaalisen median kanaviin, kuten myös printtiin. Luotsin ladan teippauksiin Riikonen teki painovalmiit aineistot valmiiden luonnosten pohjalta. Lisäksi hän tekee sisällöntuotantoa Luotsin somekanaviin ja blogiin. Riikosen suunnittelun pohjana toimii siis Joensuun työllisyyspalveluiden yhteinen graafinen ohjeisto, joka sisältää käytettävät kirjasimet, värit ja elementit.

Joensuulaisen brändi- ja mainostoimisto Vaganzan yrittäjän Ilkka Kosusen ura alalla alkoi hieman toisella tapaa. Kosunen on 40-vuotias perheenisä, ja toiminut alalla yli kymmenen vuotta. Hän opiskeli Lapin Yliopistossa Rovaniemellä pääaineenaan alunperin mediakasvatusta, ja totesi opiskellessaan mediatuotannon vetävän enemmän puoleensa. Niinpä hän haki taiteiden tiedekuntaan ja vaihtoi pääaineekseen audiovisuaalisen mediakulttuurin, jota opiskeli kandidaatiksi saakka.


 

– “ 2011 tulin opintoihin liittyvään työharjoitteluun mainostoimistoon tänne Joensuuhun, ja siitäpä sitten jäinkin työelämään. Marraskuussa 2012 perustettiin tämä Vaganza. “

Vaganzassa on Kosusen lisäksi kaksi yrittäjää, jotka myös tekevät graafista suunnittelua.  Kaikilla on omat vahvuutensa, mutta työtehtävät ovat käytännössä samanlaisia. Yrityksessä ei ole erikseen työntekijöitä projektihallinnan tai asiakaspalvelun puolella, vaan kolmikko tekee senkin itse.

– “Ollaan lähes freelancereita, mutta kuitenkin kolmestaan yrittäjiä. Yrityksen perustamisen myötä on pitänyt opetella ja omaksua paljon uusia asioita.” Kosunen toteaa.

Millaista sitten on graafinen suunnittelu pienehkössä mainostoimistossa?

– “ Tällä hetkellä suurimpia töitä meillä on brändikokonaisuuksien suunnittelu yrityksille. Ne lähtee liikkeelle brändi work shopista, jossa keskustellaan asiakkaan kanssa ja tehdään suunnitelmat ensiksi tekstitasolla. Vasta sitten aletaan miettiä, miltä se brändi käytännössä näyttää, ja se lähtee yleensä liikkeelle logon ja tarvittavien elementtien suunnittelusta. Kun ne laitetaan yhteen, syntyy brändi, ja se viedään sitten käytännössä eri kanaviin. ” Kosunen summaa.

Verkkosivujen ja teippausten tekniset toteutukset, samoin kuin tarvittava valo-. videokuvaus tai tekstituotanto asiakkaalle toteutetaan alihankkijoiden kautta, jotka tulevat siinä vaiheessa mukaan projektiin. Digitalisaatio on vaikuttanut siihen, mihin medioihin suunnitelmia mallinnetaan:

– “ Olipa media mikä hyvänsä, sisällön on oltava hyvä. Mutta kanava on huomioitava ja mallinnettava ilme sen mukaan. Sähköiset mediat on kyllä pinnalla. Nykyään brändi-ilme mallinnetaan sosiaalisen median kanaviin yleensä heti verkkosivujen jälkeen.” Kosunen toteaa.

Onko asiakkaalla sitten yleensä näkemystä siitä, millaisen visuaalisen ilmeen hän brändilleen haluaa?

– “ Yleensä on. Mutta jos se tuntuu meistä siltä, että se ei oo sitä mitä se brändi kaipais, niin me uskalletaan myös tarjota sitä, miten on meidän mielestä hyvä tehdä. Jos asiakkaalla on näkemys, niin se on yleensä hyvä asia. Tää työ on sellaista, että tässä ei voi oikein tehdä oikein tai väärin - joku tykkää, toinen ei. “ Kosunen toteaa.

Riikonen on samalla linjalla:

– “ Se mikä on itsestä hyvä, niin ei välttämättä sitten olekaan toiselle mieleen.”

Mutta kuinka paljon suunnitelma saa olla suunnittelijan itsensä mieleen - saako alalla toimija taiteilijana?

– “ Tässä ei saa kyllä tehdä omanlaista taidetta. Toki on joitakin tapauksia, joissa se oma mielenkiinto ja tyyli osuu yksiin asiakkaan ajatuksen kanssa, mutta silti me tehdään aina meidän asiakkaan liiketoimintaa tukevaa työtä. Mie voin olla vapaa-ajalla taiteilija, mutta kyllä tässä kaupallisella alalla ollaan. ” Kosunen toteaa.

Myös Riikonen on pohdiskellut asiaa:

– “ Tämähän se on se suurin dilemma miulle. Kun mie en näe itseäni sellaisena brändi-ihmisenä vaan mie haluan olla enemmänkin viestinviejä. Tää Luotsilla työskentely on osoittanut sen, että on muitakin vaihtoehtoja kuin mainostoimisto, joka ei ehkä itselle ole se luontevin työskentely-ympäristö. Mie uskon kuitenkin siihen, että ilmeen pitää olla yhtenäinen jotta se pysyy tasapainossa, ja noudattaa sitä graafista ohjeistoa.” Riikonen pohtii.

Niin Riikonen kuin Kosunen ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että omista näkemyksistä poikkeava palaute pitää osata ottaa vastaan:

– “ Silloin nuorena suunnittelija se tuli ehkä vähän yllätyksenä, että oma suunnitelma saattaakin tulla takaisin korjausehdotusten kera. Pitää osata ottaa palaute vastaan, eikä saa loukkaantua, vaikka joskus saattaakin joutua puremaan hammasta yhteen.” Kosunen sanoo.

– “ Ei se oo mikään henkilökohtainen hyökkäys, jos joku sinun suunnittelema juttu ei ookaan jonkun toisen mielestä paras mahdollinen. “ Riikonen jatkaa.

Graafisen suunnittelijan työ tarjoaa siis varsin monipuolisen “pelikentän”, eikä opiskelukaan ole enää pulpettiin sidottua. Ala ei ehkä ole paras vaihtoehto henkilölle, joka tahtoo täysin toteuttaa itseään. Olipa sitten yrittäjänä mainostoimistossa kuten Kosunen, taikka työntekijänä julkisessa organisaatiossa, kuten Riikonen, kentällä pätee aina tietyt säännöt - sooloilla ei voi, eikä palloa saa potkaista joukkuetoverin naamaan, vaan se on yhdessä vietävä maaliin.

Teksti: Hanne Hynynen