Blogi, sivun otsikko

Blogi

angle-left

Blogit

Intohimosta Ammatiksi: Osa 2

NHL:n kiekkoagentti Jokke Nevalainen ja husky-yrittäjä Juha Romppanen

NHL:n kiekkoagentti lätkässä työhön

Juttusarjan ensimmäisen puoliskon urheiluteema jatkuu kaukalon puolella ja hieman toisesta näkökulmasta seuraavassa työllistymistarinassa henkilöstä, josta tuli Euroopan amatöörikykyjenetsijä NHL:n Carolina Hurricanesille. Konsta Kettusen tapaan myös Jokke Nevalainen harrasti nuorena jääkiekkoa Polvijärven junnuissa, mutta ei hänestä koskaan tullut ammattiurheilijaa. Sen sijaan hänestä tuli henkilö, joka etsii ammattiurheilijat.

Jokke hoitaa kykyjenetsijätyönsä toiminimiyrittäjänä konsultointisopimuksella. Asiakkaita ei tarvitse jatkuvalla tulolla etsiskellä. Käytännössä hän katsoo joko livenä jäähallilla tai videolta pelejä ja raportoi, keillä nuorilla lupauksilla on tulevaisuutta NHL:ssä. Kesäisin Pohjois-Amerikassa järjestetään varaustilaisuus, johon lista lähtee eteenpäin.

Fantasiasta totta

Kiinnostus aiheeseen Jokella kypsyi ammattikouluiässä NHL:n suuntaan, jota hän vei eteenpäin verkkoselaimessa pelattavien fantasy hockey -pelien kautta. Fantasiaurheilupeleissä rakennetaan kuvitteellisia joukkueita oikeiden joukkueiden pelaajien pohjalta ja kilpaillaan oikean liigan tilastomateriaalin pohjalta muita vastaan. Pelissä menestyminen vaatii, että pelaajista ottaa selvää, ja kilpailuhenkisenä ihmisenähän Jokke otti voitto mielessä.

Fantasy hockey vei Joken DopperHockey-sivustolle lukemaan englanninkielisiä artikkeleita ja lopulta aktiivisille foorumeille lukemaan ja keskustelemaan rakkaasta aiheesta. Jokella oli annettavaa foorumeille, sillä pohjoisamerikkalaiset keskustelijat eivät tienneet mitään eurooppalaisista pelaajista, joita kuitenkin värvätään vuosittain NHL:n riveihin parisenkymmentä. Muut kiinnostuivat tuoreesta näkökulmasta. Hän päätyi kirjoittamaan artikkeleita DopperHockeylle, joka maksoi tekstistä mediapassin muodossa, jolla pääsi ilmaiseksi peleihin.

Twitterin kautta näkyväksi

Jokke teki vinkistä tilin Twitteriin, jääkiekkoihmisten pääsomealustaan, ja alkoi saada seuraajia ja näkyvyyttä, jopa haastatteluja pohjoisamerikkalaisiin radio-ohjelmiin ja podcasteihin. Aluksi jännitti, mutta rohkea halu haastaa itsensä ja kehittyä englannin kielessä auttoi eteenpäin. Itsensä pakottaminen onkin Joken mukaan paras tapa oppia asioita.

Aluksi Jokke keskittyi tutkimaan NHL:ään jo varattuja yli 18-vuotiaita, mutta sittemmin hän kiinnostui varaamattomista 17-vuotiaista junnukiekkoilijoista ja siitä, miten osasta tulee hyviä NHL-pelaajia ja osasta ei yhtään mitään, mutta kaikista ei välttämättä näe kristallipallolla, pelaavatko he muutaman vuoden päästä NHL:ssä, kun kyse on nuorista muutosten tuulissa.

— "Tarkoituksena ei ole mollata huonommin pelaavia, mutta lahjakkuuksien karsintaa ja valikointia on tehtävä".

Kuten äitikin on aina Jokelle sanonut:

— "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei sano mitään. Mieluummin keskittyy siihen hyvään."

Jokke punnitsee siis nuorten pelaajien potentiaalia, mutta hänen piti myös ottaa asioista selvää parin vuoden ns. skouttitutkinnolla.

— "Perustettiin myös maailmanlaajuinen skouttaustiimi, jonka Euroopan puolesta hän oli vastuussa. Tätä toimintaa jatkui noin vuoden, kunnes Carolina Hurricanesista otettiin yhteyttä, ja isommat piirit avautuivat, vieläpä ilman jääkiekkopiirien suhteita, joiden avulla onnistaisi helpommin. Näkyvyyden haalinnasta ja muutamasta palkattomasta vuodesta asioiden tutkimiseksi oli silti selvästi hyötyä."

Myös Jokke nostaa esille intohimon, jolla pääsi pitkälle, sillä NHL-joukkueen yhteydenotto ei ollut edes kaukaisimmissa haaveissa. Intohimosta kertoo myös paljon se, että hän luopui paremmin maksaneesta lähes 20-vuotisesta IT-alan kokopäivätyöstä, mutta kun tekee sitä mistä tykkää, on se sen arvoista.


Kuusitoista huskya, yksi intohimo

Kontiolahtelaisella Juha Romppasella on vauhti päällä, sillä huskyletkan vetämää valjakkokyytiä saa jopa 22 kilometrin tuntinopeudella idyllisissä talvimaisemissa. Juha on ammatiltaan seikkailija, sekatyömies ja koiravaljakkoyrittäjä.


Koirarakkaus on ollut miehellä veressä pienestä pitäen, kun äiti näytti hänelle Valkohampaan, kertomuksen miehen ja koirasuden ystävyydestä Klondiken kultaryntäyksen aikoihin. Myöhemmin Juha kävi katsomassa MM-tason koiravaljakkokilpailua Nurmeksessa, ja sieltä se kutina aiheeseen syntyi – kirjaimellisesti, sillä hän on hieman ironisesti todella allerginen koirille. Siedätyshoito on paras hoito, joten perheeseen hommattiin koira ja harjoittelu sen parissa alkoi. Se ei menoa haitannut, ettei Juha tiennyt silloin aiheesta yhtään mitään. Päinvastoin: kului vuosia koirahiihdon parissa, ja lopulta koiria oli kasvatettuna pennusta saakka kuusitoista sekä tavoite kirkkaana mielessä.

Tällaisen lauman hoitoa luulisi kaoottiseksi, mutta Juha vertaa sitä yhtä systemaattiseksi toiminnaksi kuin lehmän lypsämistä maatilalla.

— "Aamulla hoidetaan koirat, käydään muissa töissä ja illasta treenataan ja ruokitaan koirat sekä siivotaan tarhat. Talven treenikausilla päivät ovat joskus pitkiä".

Juha pitää itseään sekatyömiehenä, sillä hän tekee valjakkohommien lisäksi digimarkkinointia ja auttelee ja opettaa puolisonsa autokoulussa. Syy monipuolistuneelle uralle oli selvä: matkailuala pysähtyi koronapandemiaan, joten muuta työtä oli keksittävä. Myös Juhan matkatoimistolla eli Finland Travel Companylla oli silloin hiljaisempaa.

Vaikka tässä kaikessa onkin paljon hommaa, Juhan mukaan asioita voi pyörittää silti ammattitaitoisesti, eikä kaikkea tarvitse tehdä yksin, varsinkaan markkinointia, johon hän on keskittynyt voimakkaasti.

Koiravaljakkoilu on olympiakomitean alainen laji, kilpailu-urheilu, mutta tätä ei usein tiedetä. Juha haluaakin lajin nousevan pelkästä harrastustoiminnasta brändiksi, ja vertaa tilannetta yritysmaailmaan, jossa tosi hyvä palvelu tai tuote menee hukkaan, jos siitä ei kerrota. Ja jos kerrotaankin, se kerrotaan suomalaisesti vaatimattomasti, ”tämmöinenhän tämä on” eikä että ”tämä on todella hyvä, paras.”

Juha myös vertaa yritysjohtamisesta valjakkoiluun:

— "koirat menevät edeltä haluttuun suuntaan, ja hän johtaa niitä takaa, vieläpä ilman yhteistä kieltä".

Kuten organisaatioissa, kärjessä olevat koirat johtavat vetovastuussa taaempia koiria, jotka puolestaan johtavat vielä taaempia. Jokainen otus on oma yksilönsä, ja kaikki opettavat toisiaan. Koirat ovat aina etusijalla, ne rakastavat työtään ja niitä ei pakoteta siihen.

Ammattiylpeydestä tinkimättä

Joensuu on täynnä innovatiivisia huippuosaajia ja hän liputtaakin rohkeuden ja positiivisen yhteistyön puolesta. Työnsä puolesta hän on tavannut useita julkisuuden henkilöitä: valjakkokyytiä ovat saaneet esimerkiksi maakuntajohtaja, Kiinan suurlähettiläs ja muutama julkkis. Lisäksi hän tuntee nuorena fanittamansa vuorikiipeilijä Veikka Gustaffsonin.

Positiivisesta asenteestaan huolimatta Juha on myös kokenut urallaan menetyksiä, joutunut hautaamaan useita parhaita pitkäaikaisia karvaisia kavereitaan. Hänellä on oma mielenmaisemansa tarpoessa erämaassa parhaimmillaan 150-200 kilometriä vuorokaudessa, ja takaiskujen kohdalla pitää tehdä nopea päätös, miten asiaa käsittelee, lopettaako vai ei. Nyt hänellä on uusi koirakööri, ja vanha jolkottelee muistojen revontulivaljakossa. Ei pidä lannistua, vaan mennä eteenpäin.

Vaikka Juha on vähentänyt valjakkoajelun kilpailullisuutta ja keskittynyt silkkaan ajamisen riemuun, hänen pitkäaikaisena intohimonaan on ollut osallistua Pohjois-Norjan Finnmarksløpetiin, Euroopan pisimpään (600 km ja 1 200 km) koiravaljakkokisaan, ennen kuin ikä alkaa painaa. Hän ei edes tähtää siellä sijoituksiin; osallistuminen on pääasia.

Tämän jutun kirjoitushetkellä valjakkomatkan varaus voi jo olla myöhäistä kevään hiipiessä esille, mutta ensi talvena kyyti jatkuu. Sitä odotellessa voi kipaista Kontiolahdelle hakemaan Juha Romppaselta ajokortin.

Ammatista intohimo

Olipa kyse autoista, urheilusta tai eläimistä, kiinnostuksen kohteet, puhdas uteliaisuus, tiedonjano ja intohimo ohjaavat valintojamme. Mukavuusalue voi olla syystäkin mukava, lämmin ja pullantuoksuinen, mutta kuten näistä tarinoista kävi ilmi, sieltä voi ja kannattaa ponnistaa kohti tuntematonta ja huomata alueen ulottuvan todellisuudessa huomattavasti pidemmälle. Pitää vain vallata oma reviiri ja tehdä siitä mukava.

Jos matka tuntuu vaivalloiselta ja päämäärättömältä, Joensuun Luotsi auttaa navigoimaan oikeeseen satamaan jossa todellisuus ja unelmat kohtaavat.


Teksti: Juha Kuosmanen
Kuvat: Mika Salmi ja Juha Romppanen

Lisää kommentteja

Lisää blogeja.

Intohimosta Ammatiksi: Osa 1

Luotsi Joensuu streamasi YouTubessa livenä 23.2.2022 Intohimosta ammatti -webinaarin....

Työ on lääkettä

Onko sinulla kokemusta työttömyydestä? Entä mielenterveyden häiriöistä? Kuvittele tilanne, jossa...