Aloitetaan uran läpikäynti opiskeluajoilta. Kuivalaisen ammattiopinnot alkoivat kokkina Pohjois-Karjalan ammattiopistossa, jota hän kävi noin kaksi vuotta, kunnes vaihtoi alaa matkailun perustutkintoon. Ammattitutkintoon kului nelisen vuotta, jonka jälkeen Kuivalainen piti välivuoden etsien töitä, mutta kun töitä ei tullut, hän päätti opiskella vähän enemmän. Niinpä hän luki ammattikorkeassa neljä vuotta restonomiksi ja valmistui 2019.

Kuivalainen mietti opintojensa aikana suuntaansa, sillä matkailu on hyvin laaja käsite ja hänellä oli takanaan monipuolinen koulutus kirjanpidosta tapahtumatuotantoon. Hän kiinnostui aluksi tosi paljon markkinoinnista ja meni tradenomien markkinointikurssille. Viimeisen vuoden kolmen kuukauden esimiesharjoittelu venähti puoleksi vuodeksi, sillä hän meni tapahtumatuotantoon. Karelia-AMK järjesti harjoittelun yhteistyössä Suomen kauppa- ja kulttuuriopettajien ry:n kanssa. Järjestö pitää kahden vuoden välein SKO-päivät, joissa on aina joku opiskelija tekemässä harjoitustyötä. Tätä kautta Kuivalainen innostui todella paljon tapahtuma-alasta ja myös esimiesroolista. Markkinointi jäi suunnitelmissa vähän taka-alalle. Hän voi tehdä sitä kyllä ohessa, mutta ei pääasiallisesti.

Kuivalaisen työllistymiseen vaikutti kiinnostus tapahtumatuotannosta:

”Työn pitää olla minulle monipuolista ja vaihtelevaa ja ihmisten kanssa tekemistä”, hän kiteyttää. 

Vaikka matkailuala oli yhä hänen juttunsa, maailman menolla oli muita suunnitelmia hänen varalleen, koska koronapandemian vuoksi matkailuala otti aikamoista osumaa. Siispä hän oli valmistuttuaan työttömänä, vaikka monet hänelle ehdottelivatkin, että mitä jos vaihtaisit alaa tai kokeilisit jotain muuta. Kuivalainen piti pintansa: alaa hän ei kyllä vaihda, sillä mikään muu ei yksinkertaisesti kiinnostanut eikä hän jaksanut opiskellakaan, kun töitä olisi kiva tehdä.

Luotsin asiakkaasta Luotsin työntekijäksi

Työkuviot lähestyivät ja alkoivat muotoutua. Hän kävi Karelia-AMK:n TE-palveluiden kautta järjestämän projektiosaajakurssin, jossa tutustui hankemaailmaan. Opintojen aikana oli kyllä ollut jonkin verran hanketyöskentelyä, mutta nyt tuli tutuksi, millaista projektin parissa työskentely on. Se jäi Kuivalaiselle oljenkorreksi, mutta hän tarttui ensin Luotsiin, josta sai palveluneuvojan pestin kolmeksi kuukaudeksi.

Hän piti paljon Luotsilla työskentelystä:

 ”Hyvin otettiin uusi työntekijä vastaan ja oli tosi hyvä ilmapiiri”, Kuivalainen muistelee.

 Hänellä on myös muisto palvelutiskiltä, kun joku kovasti kyseli chatissa, voiko helsinkiläisenä tulla asiakkaaksi. Kuivalaista harmittaakin, ettei luotsimaisia palveluita ole kaikissa kaupungeissa. Pestin päätyttyä kului kuukausi, ja hän palasi Luotsille kolmeksi kuukaudeksi tapahtuma-assistentiksi.

Kuivalainen on ollut samalla myös pitkään Luotsin asiakkaana saatuaan soiton palveluneuvojalta. Silloisesta duuniagentista oli paljon apua: tämä katsoi hänen CV:nsä kuntoon ja oikoluki ja tarkisti hänen työhakemuksensa, jolloin tekstin laatu parani huomattavasti. Retusoitujen hakemusten avulla hän pääsi muutamaan työhaastatteluunkin, mitä hän piti todella suurena edistyksenä. Luotsilla pidettiin lisäksi harjoitushaastattelu.

Kun työttömyys taas alkoi ja 2021 kääntyi syksyksi, Kuivalainen heittäytyi epämukavuusalueelle ja päätyi pankkiin asiakaspalvelijaksi, sillä asiakaspalvelu oli tuttua ja sujuvaa hommaa, mutta mukavasta ilmapiiristä huolimatta pankin aspa ei ollutkaan hänen juttunsa. Hän kaipasi työn sisältöön enemmän vaihtelua.

”Olihan siinä myös mielenkiintoisia keissejä, kun sai ja piti itse pohtia ja ratkaista, mutta ihan eri juttua kuin mitä nyt teen”, Kuivalainen kertoo.

Ennen nykyistä hanketta Kuivalainen oli eräässä toisessa yhä käynnissä olevassa Base Camp -hankkeessa projektiharjoittelijan nimikkeellä edistämässä opiskelijayrittäjyyttä. Paikka oli kerrankin Karelia-AMK:n julkisessa haussa, ja hän vietti siellä maaliskuusta elokuun loppuun 2022, kunnes projektipäällikkö soitti tulevasta hankkeesta, johon etsittiin tiimiä. Kiinnostusta Kuivalaisella riitti.

Hanke omissa käsissä

Co-fast – mikro- ja pk-yritysten liiketoiminnan kehittämisympäristö -hanke kehittää digiosaamista kohderyhmänä oleville pienille ja keskisuurille yrityksille. Hankkeen rahoitus jatkuu 2023 loppuun asti. Hankkeessa ei ole vielä kontaktoitu yrityksiä, mutta niitä kyllä löytyy maakunnasta pilvin pimein. Eräänä hankkeen painopisteenä on pandemiasta elpyminen, sillä pari viime vuotta on vaikuttanut erityisesti matkailuun ja hyvinvointiin.

Kuivalainen on mukana projektikoordinaattorina vastaamassa pääasiassa hankkeen viestinnästä. Hän myös koordinoi yritysten ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä. Tähän asti on ollut yleistä ideointia ja hän on ollut tiiviisti jokaisessa palaverissa. Luovana ihmisenä hän teki projektille logonkin. Viime kuukausi meni viestintäsuunnitelman laadinnan ja visuaalisen ilmeen parissa. On esimerkiksi pohdittu, mitä somekanavia otetaan käyttöön ja mitä ylipäätään julkaistaan.

Menossa mukana on myös projektipäällikkö, sekä Draft-yrittäjyysohjelmassa mukana olevalta yliopettajalta tulee projektiin pieni panostus. Työajat vaihtelevat: Kuivalainen on kokoaikaisena ja projektipäällikkö puolet ajasta, lisäksi on tulossa kokoaikainen työntekijä. Jos hankkeeseen tulee tarvetta uusille osaajille, paikat tulevat julkiseen hakuun.

Kuivalaisen mukaan parasta työssä tähän asti on ollut monipuolisuus ja vaihtelevuus; joka päivä on erilainen ja saa tehdä ihmisten kanssa. On myös itsenäisiä päiviä, mutta vaihtelu on hänestä kivaa.

”Kun tämä on kehittämistyötä, tuntuu että on nyt päässyt mukaan kehittämisprosessiin sisälle”, hän selittää. ”Minusta on tosi kiva, että saa ihan luvan kanssa ja pitää vaan istua alas, miettiä, pohtia, suunnitella.”

 Hän nostaakin hattua Karelialle, jossa on isona organisaationa todella hyvä ilmapiiri, ja luonnehtii omaa tiimiään aivan huipuksi. Kun Co-fast-hanke aikanaan päättyy, hän on ajatellut pyörivänsä vielä mukana hankkeissa mielellään Karelialla, koska asiat siellä toimivat ja on ammattilaisia.

Kun urapolulla on ollut monia mutkia matkassa, Kuivalainen on koettanut sanoa kaikille työttömille, että tulevat Luotsiin asiakkaaksi, koska se ei maksa mitään:

 ”En ole oikeastaan kuullut yhtään kommenttia, etteikö täältä olisi jotain apua kuitenkin saanut”, hän kertoo. ”Kyllä se agentti laittaa ne hakemukset ja CV:n kuntoon, mikä on kuitenkin aika olennainen ja tärkeä asia missä tahansa työnhaussa.” Tuli myös esille sellaisia asioita, joita hän ei tullut edes ajatelleeksi: miten voisi kirjoitella tai muotoilla asioita toisella tavalla tai millä tavoilla voisi hakea töitä. ”Kaikki apu, mitä vain irtoaa, ottaa sen vastaan.”

Kuivalainen myös kehottaa kokeilemaan jotain uutta, hänen tapauksessaan pankkipuolta, sillä ennalta ei voi tietää, miltä se tuntuu, ja aina pääsee poiskin, jos ei olekaan oma juttu. Ensimmäisen osa-aikaisen harjoittelunsa aikana hän ei jäänyt tuijottamaan harjoittelijapalkkaansa, vaan työtehtäviä, jotka tuntuivat olevan hänelle. Hän ajatteli, että jos ne tekee 110-prosenttisesti, saa ehkä jalkansa oven väliin, ja näin kävikin. 

”On tosi hyvä muistaa, ettei tuijota sitä, että on matala palkka tai ei kokoaikaista”, hän neuvoo.

Teksti: Juha Kuosmanen

Kuvat: Canva & Co-Fast -hanke