Ravintola-ala on ollut korona-aikana otsikoissa paljon. Sen vetovoimaisuutta ovat heikentäneet huonoja työoloja esiin nostaneet työntekijöiden ulostulot ja myös suoranaisesta työntekijäpulasta puhutaan, kun koronarajoitusten myötä lomautetut tai irtisanotut työntekijät ovat vaihtaneet alaa. Ravintola-alalla päällikkötehtävissä työskentelevä Maija Isohanni on saanut tuntea osansa korona-ajan aiheuttamasta epävakaudesta. Hän ei ole kuitenkaan lähtenyt pois alalta, vaan löysi sesonkityöstä seikkailun ja uutta suuntaa uralleen.

31-vuotias Maija Isohanni on alun perin kotoisin Pohjanmaalta, mutta asunut suurimman osan elämästään Tampereella, hetken Helsingissä ja viime keväänä tie toi Joensuuhun, missä hän on työskennellyt kesän Konttiravintola Mortonin ravintolapäällikkönä. Koulutukseltaan Maija on restonomi ja tällä hetkellä hän opiskelee töiden ohessa hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon ylempää AMK-tutkintoa. Monipuolista työkokemusta nuorelle naiselle on ehtinyt kertymään alalta jo paljon ja hän tunnistaa hyvin myös yleiseen keskusteluun viime aikoina nousseet ongelmat.

”Minusta on jopa hieman yllättävää, että aiheesta puhutaan laajemmin vasta nyt. Myös omassa työyhteisössäni on herätty alan olojen ongelmiin ja se on hienoa, koska minulle on tärkeää, että työntekijöillä on mahdollisimman hyvät oltavat siinä ravintolassa, missä työskentelen – niin hyvät, kuin niissä puitteissa vain on mahdollista. Olen itse tottunut siihen, että töitä saatetaan tehdä hiki päässä kolmessakin eri paikassa yhden päivän aikana ja tauottomat työpäivät ovat venyneet pitkiksi. Nykyisin etenkin nuoret ovat valveutuneita työoloista. Monille on tärkeää myös se, että on tarpeeksi vapaa-aikaa ja esimerkiksi osa-aikatyötä tehdään ihan mielellään.”

Maija työskenteli Tampereella ja pääkaupunkiseudulla saman työnantajan eri toimipisteissä noin kuuden vuoden ajan. Kun korona laittoi keväällä 2020 pakan sekaisin, etenkin henkilöstöravintola- ja juhlapalvelumaailmassa työuransa tehnyt Maija lomautettiin. Sitten hän muutti Helsinkiin, missä toimi hetken aikaa kokoaikaisesti ravintolapäällikkönä, mutta pian muuttamisen jälkeen epävarmuus töistä jatkui jälleen. Välillä hänet lomautettiin osa-aikaisesti, välillä kokonaan. Välillä oli töitä, seuraavassa hetkessä ei sitten ollutkaan. Maija koki tämän ajan kaikkine työttömyyspäivärahaselvittelyineen todella stressaavaksi. Lomautuskausina hän kulutti aikaansa avoimessa yliopistossa kauppatieteitä etänä opiskellen, ulkoillen ja telkkaria katsellen.

”Ymmärrän täysin, ettei ravintolan kannata pitää työntekijöitä palkkalistoillaan, jos se ei tee tulosta. Eikä sille tilanteelle vain voi mitään. Itse yritin keskittyä ajattelemaan tulevaa ja pysyä mahdollisimman positiivisena. Oli se silti ahdistavaa. Kaipasin töihin.”

Joulukuussa 2020 pitkäaikainen työnantaja sitten irtisanoi Maijan ravintolapäällikön työstä ja tarjosi tälle vuoropäällikön paikkaa. Maija otti paikan vastaan siksi aikaa, kunnes löytäisi taas koulutustaan ja kokemustaan paremmin vastaavaa työtä. Keväällä hänen ystävänsä sitten vinkkasi Joensuun Mortonissa vapaana olevasta ravintolapäällikön paikasta.

”Ajattelin, että miksi ei! Miksi en irtisanoutuisi ja lähtisi kokeilemaan jotain aivan uutta, uuteen ympäristöön ja hieman erilaista konseptia, kuin mihin olin aiemmin tottunut. Nyt minulla olisi siihen loistava mahdollisuus. Työpaikkanakin ulkoilmaravintola on sellainen, jossa hyvin suurella todennäköisyydellä töitä riittäisi kesäaikaan, koronatilanteesta huolimatta.”

Kesäsesonki Konttiravintola Mortonissa päättyi syyskuun alkupuolella ja Maija Isohanni pakkasi ravintolan talvilevolle.

Konttiravintola Morton on Joensuussa auki vapusta syyskuun alkupuolelle ja tämä toimintakesä oli kaupungissa sen toinen. Joensuun lisäksi ketjun merikontteihin rakennetut ravintolat löytyvät Kuopiosta, Varkaudesta, Pieksämäeltä, Rautalammilta, Jyväskylästä ja Helsingistä, missä näistä ainoana ravintola on auki ympäri vuoden. Joensuussa Morton työllisti tänä kesänä kaiken kaikkiaan kuusitoista henkilöä, useat kokopäiväisesti ja toiset osa-aikaisesti. Ennätyslämmin kesä pitikin porukan kiireisenä.

”Vaikka työ oli ajoittain hektistä ja raskastakin, niin kesään mahtui myös monta onnistumisen ja itsensä ylittämisen hetkeä. Sesonkityössä ehdottomasti parasta on monipuolisuus ja sellainen eräänlainen projektiluontoisuus. Vaikka on kiire, niin tietää, ettei se ole lopullista.”

Toki tämän myötä sesonkityön varjopuolena voi olla epävarmuus tulevasta ja tulevista töistä. Silti se sopii vallan mainiosti elämäntilanteeseen, jossa ei ole sidottuna mihinkään. Myös Maija haluaisi jossain vaiheessa paikan, johon asettua, mutta ei ole täysin vielä löytänyt sellaista. Sesonkityön myötä hän pääsee verkostoitumaan ja tutustumaan eri työnantajiin, erikokoisiin kaupunkeihin ja erilaisiin asuinympäristöihin. Nyt kun kausi on Joensuussa paketissa, jättää Maija kesäkaupungin hetkeksi taa ja suuntaa seuraavaksi Pohjois-Suomeen talvisesonkiin jatkamaan omaa seikkailuaan. Mutta mitä vinkkejä hän antaisi muille sesonkityöhön hakeutuville?

”Valmistaudu siihen, että työ on hyvin vaihtelevaa. Työajat muuttuvat tilanteen mukaan ja työtä on ihan kunnolla, kun sesonkia riittää ja sitten hiljeneekin kuin iskusta. Kannattaa tosiaankin muistaa, ettei se hulina ole ikuista. Siitä voi siis vähän vaikka nauttiakin!”

Teksti ja kuvat: Anni Riikonen