Yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut mikään itsestäänselvyys alle kolmekymppisille Likka Kurikalle ja Aino Palovedelle. Kummankaan perheissä tai suvuissa tällaista perintöä ei suuremmin ole ollut, tosin Ainon isän puolelta löytyy kauppiaita.

"Yrittäjyys on kiinnostanut jo varhaisessa vaiheessa. Leikittelin ajatuksella, millaisia tuotteita keksisin", Likka muistelee.

Likka Kurikka ja Aino Palovesi ovat Metka Paapolan nuoret yrittäjät.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Likka kertoo tehneensä erilaisia yrittäjäominaisuuksia mittaavia testejä, jotka antoivat rohkaisevia tuloksia. Ennen MetkaPaapolaa hän hankki kokemusta hevostallin pidosta. Koulutukseltaan Likka on tuotantotekniikan insinööri.

Ainolle on nuoresta lähtien ollut tavoitteena työllistyä niin, että tekemästään työstä voi nauttia niin, ettei elämää eletä vain viikonloppuina ja lomilla. Ikäihmisten parissa työskentely ja jopa asuminen on ollut mielessä jo pidempään. Ja työkokemuksen karttuessa vahvistui ajatus kokonaisvaltaisemmasta työstä, ei vain tunnin asiakastapaamisista viikossa.

Rohkeus heittäytyä ei ole Likan ja Ainon mielestä sukupolvijuttu: "Toisille ikäisillemme jo muutto paikasta toiseen on iso juttu. Osa pelkää riskinottoa ja asenne on pessimistinen. Itse emme koe tätä erityisemmin heittäytymiseksi. Tiedostamme toki riskit, mutta eipähän tarvitse vanhempana jossitella."

Sitkeyttä ja salapoliisityötä

MetkaPaapolan alkusykäys tuli Likan äidiltä, joka työskentelee lähihoitajana. Hän toi useammankin kerran esille ajatuksen ottaa mummoja ja pappoja asukkaiksi omaan kotiin.

"Kysyin äidiltäni, voisiko tätä ajatusta viedä eteenpäin. En itse tiennyt perhekodeista paljoakaan, joten äiti kehotti soittamaan Ainolle", Likka muistelee kaksikon muodostumista.

Fysioterapeuttina Ainolla oli jo riittävästi terveydenpuolen taitoja. Hän lähti opiskelemaan muistihoitajaksi, jotta tulevan yrityksen sosiaalipuolen osaamiseen saatiin riittävää täydennystä. Likka, tämän äiti ja veli hankkivat vielä perhehoitovalmennuksen.

Metka Paapolassa asukkaaksi voivat tulla Siun Soten ohjaamat, mutta myös itse palvelunsa kustantavat asiakkaat. Ihan yksinkertaista tällaisen vähän tunnetun toimintamallin eteenpäin vieminen ei kuitenkaan ollut. Viranomaiset varoittelivat raskaasta byrokratiasta. Rivien välistä tuli esille myös epäily nuorten ammattitaidon riittävyydestä. Pitäisi olla kokeneita sote-alan ammattilaisia, muistutettiin.

"Pitäjälehdestä löydettiin artikkeli tämän tyyppisestä yrityksestä, joka tosin ajettiin alas kannattamattomana. Otettiin heihin yhteyttä ja kuultiin kokemuksia, yrittäjät kertovat salapoliisityöstä, jolla tietopohjaa toiminnan käynnistämiselle kertyi. PerhEke eli Perhehoito Elinkeinonahankkeesta vinkattiin toisesta, toiminnassa olevasta ammatillisesta perhekodista."

"Samalla oli valmisteltu omaa liiketoimintasuunnitelmaa", Likka taustoittaa.

Pohjatyötä oman yrityksen perustamisessa metkapaapolalaiset pitävätkin erityisen arvokkaana. Täytyy tutustua alan yrityksiin, löytää oikea tieto ja oikeat kontaktit. Ja rakentaa luottamusta yhteistyöverkostoon, kuten viranomaisiin.

"Tietä on raivattu niille, joita tämäntapainen työ ja yrittäminen kiinnostaa. Meihin voi ottaa yhteyttä", Likka rohkaisee.

Kiitos on kova juttu

Vaikka pohjatyö oli vaativaa, itse yrittäjyys maistuu. Toiminnasta saa tehdä omannäköistä, sitovuuden vastapuolena on joustavuus. Parasta on kuitenkin asukkaiden ääneen sanoma kiitos.

"Jotkut päivittelee, että miten on käynyt tällainen tuuri. Saavat asua maalla, tavallisessa omakotitalossa. Vertailevat tietysti kavereihinsa, jotka asuvat laitosmaisissa yksiköissä, joissa toimintatavatkin ovat varmaan laitosmaisempia", Likka pohtii.

Kuvaushetkellä asukkaat olivat kokoontuneet katsomaan uutisia.

Yhtä lailla palkitsevaa on omaisilta tuleva kiitos. He kun ovat huomanneet rakkaan perheenjäsenensä mielialan ja kropan piristyneen.

Ja mikäs on Paapolassa ollessa ja viihtyessä. Asukkaana voit laittaa kukkapenkkiä tai osallistua muuten talon askareisiin. Tänä kesänä hoidokeiksi hankittiin kanoja ja lampaita!

Teksti: Juha Forsblom Kuvat: Ammeri Kankaisto