Blogi, sivun otsikko

Blogi

angle-left

Дневники

Työllistymistarina: Ravintola-alalta HR-koordinaattoriksi

Eveliina Lehto työskenteli ravintola-alan tehtävissä 13 vuotta ja niistä viimeisimmässä vuoropäällikkönä. Työnkuva piti sisällään muun muassa rekrytointeja ja haastatteluja, ja pian Lehto huomasikin olevansa niistä varsin kiinnostunut.

Eveliina Lehto, 33, teki pitkän uran ravintola-alalla niin työntekijänä kuin esihenkilön tehtävissä. Koulutukseltaan hän on restonomi. Uudet haasteet kuitenkin alkoivat kutkutella mielessä, Lehto hakeutui Luotsille duuniagentin valmennukseen ja teki pian rohkean alanvaihdon henkilöstöhallintoon. Nyt hän työskentelee HR-koordinaattorina Baronalla.

Eveliina Lehto teki huomattavan uran ravintola-alalla työskennellen erilaisissa tehtävissä 13 vuotta. Viimeisimmässä alan työpaikassa hän työskenteli vuoropäällikkönä. Työnkuva piti sisällään muun muassa rekrytointeja ja haastatteluja, ja pian Lehto huomasikin olevansa niistä varsin kiinnostunut:

— “Minun mielestä ne haastattelut meni hirveän sujuvasti, ja se avasi minun silmät siihen, että olisikohan minusta johonkin muuhun.Siitä tuli sellainen ahaa-elämys, että “miks ei, miks en kokeilisi?””, Lehto muistelee.

Ensiksi Lehto haki opiskelemaan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon, ylempään restonomin koulutukseen, jossa hän olisi opiskellut myös henkilöstöjohtamista. Hän jäi haussa ensimmäiselle varasijalle, mikä tuntui aluksi iskulta vasten kasvoja, mutta nainen ei antanut sen lannistaa itseään. Hän tiesi, mitä halusi. Tämän vuoksi Lehto ei myöskään lähetellyt kymmenittäin hakemuksia sinne tänne, vaan toimi suunnitelmallisesti:

— “Minulla oli sellainen päämäärätietoinen ajatus, että en hae ihan minne tahansa, vaan haen sinne, missä näen itseni vanhempana. Katselin avoimia työpaikkoja, ja siellä luki että “HR-koordinaattorin paikka auki”. Sitten olin sillein, että tuohon minä haluan ja tuonne minä haen. En hakenut muualle, koska ootin sitä tiettyä.”

Yksin hän ei paikkaa tavoitellut: hakijoita oli yhteensä viitisenkymmentä. Miltä tuntui hakea paikkaa, johon oli kova kilpailu?

— “Toki oli epävarma olo, kun ei ollut minkäänlaista vaadittavaa koulutusta. Googlettelin, että mitä kaikkea tähän vaaditaan, mikä oli virhe, koska se masensi ja mietin, että onko minulla oikeasti mitään mahdollisuutta päästä tuonne”, Lehto kertoo.


Tässä kohtaa tärkeälle sijalle nousikin duuniagentti Krista Kruballyn tsemppi ja tuki:

— “Mitä nyt olin ehtinyt Eveen ja Even persoonaan tutustua, tiesin, että hänestä on siihen. Jossain vaiheessa hän sanoi, että tähän oli näin monta hakijaa, ja olin että “oho” mutta en takertunut siihen, vaan keskityin täysillä Even tsemppaamiseen. Myö ei muutenkaan hirveen paljon puhuttu että “mitä jos”. Toki siitä puhuttiin, että tämä ei ole ainoa vaihtoehto, vaan uusia työpaikkoja tulee aina vastaan jossain vaiheessa. Mutta ei jumituttu siihen, vaan päätettiin, että käännetään tämä kortti ensin ja katsotaan mitä tapahtuu. Vaihtoehto B:n voi keksiä myöhemminkin”, Krubally kertoo.

Lehto kokikin Kruballyn valmennuksen erittäin rohkaisevaksi:

— “Minulla oli sellainen olo, kuin olisin Kristan ainut asiakas ja että juuri minä olen hänelle tärkeä. Krista ei koskaan antanut uskoa, että minusta ei olisi tähän”, Eveliina toteaa.

Krubally näkee valmennustyössä yhdeksi tärkeimmistä asioista yhteisen maaperän löytämisen - tässä tapauksessa valmentajaa ja valmennettavaa yhdistivät ravintola-alan tausta ja alanvaihto:

— “Tutustuminen ja yhteisen maaperän löytäminen keskustelun kautta on ensisijaisen tärkeää. Asiakkaan osaamisen kaivaminen esille tämän henkilökohtaisesta elämästä, kuten harrastuksista, työvälineiden hyödyntäminen, onnistumisten esille tuominen ja ihan niiden pienempienkin edistysaskeleiden ääneen sanominen ovat osa valmennusprosessia”, Krubally summaa.

Mikäli asiakas epäilee itseään, siihenkin löytyy Kruballyn taskusta täsmälääke:

— “Yleensä jos on pelkoja tai epävarmuuksia, niin minä käytän paljon tällaisia asiakas-caseja, joissa on niin sanotusti menty “ryysyistä rikkauksiin.” Eli onnistumistarinoita. Oon huomannut, että se valaa asiakkaisiin uskoa.”

Nyt Lehdon tarina lukeutuu näihin hienoihin onnistumistarinoihin. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Lehdon nykyiseen työnkuvaan HR-koordinaattorina kuuluvat majoitus- ja ravintola-alan yritysten henkilöstötarpeen kartoittaminen, työpaikkailmoitusten laatiminen, rekrytointi ja haastatteleminen sekä esihenkilönä toimiminen, mikäli työnhakijat tulevat Baronan kautta.

Miten arki uudessa työpaikassa on lähtenyt käyntiin?

— “Minut on otettu vastaan erittäin hyvin ja olo on tervetullut. Uutta asiaa on tietysti tullut paljon, kun aloitin koordinointiin liittyvät asiat nollasta, mutta ravintola-ala on tuttu, joten siihen ei ole tarvinnut perehtyä. Kaikki ovat olleet kiinnostuneita taustastani, ja vaikka mulla ei olekaan siihen koulutusta, tuntuu, että olen kaikkien kanssa samalla viivalla.” Lehto kertoo.

Lehdon tarina onkin hyvä esimerkki myös uuden ajan rekrytoinnista – ei tuijoteta pelkästään koulutusta tai aiempaa työkokemusta, vaan yhä useammin haetaan oikeanlaista persoonaa ja henkilöä, jolla on työn vaatimaa motivaatiota ja halua kehittyä. Koskaan ei kannata lyödä hanskoja naulaan:

“Aina kannattaa yrittää”, Lehto toteaa.


Teksti: Hanne Hynynen
Kuvat: Hanne Hynynen & Eveliina Lehto

Добавить комментарии

Другие записи блога

Taiteellinen asiantuntemus luo uusia näkökulmia työelämässä yli toimialarajojen

Vuoden 2021 alussa Etelä-Pohjanmaalla starttasi kesäkuulle 2022 saakka jatkuva ” TYVI – Taiteen...

SOMA-koti: Hyvä kiertää Jokikadulla

Mitä tehdä, kun on muuttanut tyhjään kotiin, eikä ole varaa hankkia huonekaluja ja muita kodin...

Kartta Kauppakatu

Kauppakatu 29, Joensuu