Arvaapa, miltä tuntui, kun sai potkut työstä 62-vuotiaana oltuaan vakituisessa työssä samalla työnantajalla yhtäjaksoisesti 37 vuotta? Epätodelliselta, katkeralta ja hävettävältä. Yhtään ei lohduttanut se, etten ollut ainoa samaan aikaan tuotannollisin ja taloudellisin perustein irtisanottu. Minusta oli tullut tarpeeton, ylimääräinen.  

Irtisanomisesta en halunnut keskustella kenenkään kanssa työpaikalla; en irtisanottujen, enkä työpaikkansa säilyttäneiden kanssa. Kesti aikansa, ennen kuin pystyin kertomaan tutuille, mitä oli tapahtunut. Positiivisiakin ajatuksia irtisanomisesta tuli: Ei tarvinnut päättää, milloin jään työstäni eläkkeelle, ei pohtia, juhlinko eläkkeelle jäädessäni. En tulisi koskaan jäämään eläkkeelle.

Eläkkeelle, yrittäjäksi, opiskelemaan vai työhakuun?

Eläkkeelle? - Olin tehnyt viimeisimmät vuodet puolikasta työaikaa, ja osatyökyvyttömyyseläke muuttuu automaattisesti työeläkkeeksi, kun henkilö täyttää 63 vuotta. Minun kuitenkin oli jatkaa työntekoa vähintään ”oikeaan” eläkeikään asti.

Yrittäjäksi? - Työttömiä kannustetaan nykyisin kovasti yrittäjyyteen, ja omaehtoinen työllistyminen onkin hyvä vaihtoehto työttömyydelle. Minulla oli ennestään kokemusta yrittäjyydestä ammatinharjoittajana, mutta verkkokaupan perustaminen tai vastaava ei sytyttänyt. Juuri huonoon aikaan oli korona-aalto vienyt nekin sivutyöt, joita olin aiemmin tehnyt.

Opiskelemaan? - Uusi ammattikoulutus tai perusteellinen täydennyskoulutus ei nyt tullut kysymykseen, koska sen päätyttyä ei ikäni huomioiden olisi paljon työvuosia jäljellä.  Korona-aika oli lisännyt opiskelumahdollisuuksia, sillä etänä saattoi osallistua muidenkin paikkakuntien avoimiin koulutuksiin. Kesän ja syksyn aikana opiskelin työnhakua varten tarvittavia taitoja, mutta myös muuta itseäni kiinnostavaa. Muutaman viikon digitaitokurssin kiinnostavimpia aiheita olivat digitaalisen markkinoinnin perusteet sekä henkilöbrändäys ja social selling, joita olisin halunnut opiskella lisää. Avoimessa ammattikorkeassa niihin oli tungosta, joten suoritin vain englanninkielisen Brand Management -kurssin.

Työhön? - Entisenkaltaisiin tehtäviin en voinut työllistyä, sillä muodollinen pätevyyteni ei olisi riittänyt hakemaan edes tehtävää, jota olin aiemmin tehnyt, jos se olisi tullut hakuun. Erityisosaamiseni oli työssä hankittua, ei minkään oppilaitoksen arvosanoilla vahvistettua.

Minulla oli kyllä sairaanhoitajan pätevyys, noin neljänkymmenen vuoden takaa, mutta lähes koko ajan olin ollut muissa tehtävissä. Ruostuneet taitoni olisivat potilaille enemmän vaaraksi kuin hyödyksi, enkä katsonut vaihtoehdoksi hakeutua käytännön hoitotyöhön.

Siis työnhakuun! Mutta jaksaisinko kokoaikatyötä tehtyäni viime vuodet osa-aikatyötä? Voiko osatyökykyisenä työllistyä? Ottaisiko kukaan minun ikäistäni töihin? Päätin joka tapauksessa hakea osa-aika- tai kokopäivätyötä, määräaikaista, tilapäistä, mitä sitten löytäisinkin.

Perusteelliselle ihmiselle työnhaku on kokopäivätyötä

En ollut hakenut töitä vuosikymmeniin. ”Kypsään ikään” ehtinyt, mutta kokematon työnhakija oli kuvitellut, että työtön kirjautuu TE-toimistoon, hakee sieltä osoitettuja, tai muuten löytyviä avoimia työpaikkoja. Mutta se oli vasta alkua!

Opin, että pitää laatia CV, myös englanniksi EURES-sivustolle, koota portfolio, harjoitella hissipuhe, kirjoittaa työnhakukirjeitä, laatia työnhakijaprofiilit ja työpaikkavahteja erilaisille verkkosivustoille. Tulee rekisteröityä henkilöstöyritysten palveluihin ja laatia työnhakuprofiilit sosiaaliseen median alustoille. Ja päivittää kaikkia näitä tietenkin. Enkä ollut tiennyt, että suuri osa työpaikoista on piilotyöpaikkoja.

Palveluihin ja sivustoille rekisteröityessä ei riittänytkään CV, vaan joka paikkaan piti kirjata omat entiset työpaikkansa, koulutuksensa ja osaamisensa. Käytännössä tämä tehtävä on ehkä helpompi nuorelle, joka vasta on päättänyt opiskelunsa. Silloin kirjattavia tietoja ja päivämääriä olisi vähemmän. Mutta kun takana on vuosikymmenien työt ja koulutukset, vie tavattomasti aikaa kirjata kaikki tiedot joka paikkaan.

Mitä minä osaan

CV:n tekemisestä minulla ei ollut mitään kokemusta, mutta netistä löytyi ohjeita, keskenään ristiriitaisia. Pitäisikö CV:n olla lyhyt ja iskevä vai sittenkin kattava? Miten siitä ylipäätään saa lyhyen, kun kokemusta on monelta alueelta? Tunnustan, etten jaksanut tehdä jokaista työnhakua varten uutta CV:tä. Jokaisen työnhakukirjeen pitäisi olla hyvin kohdennettu ja tuore, mutta omani alkoivat kuukausien myötä kummasti toistaa itseään.

Haasteellisinta oli omien vahvuuksien ja osaamisen pukemisen sanoiksi, sillä aiemmin olin tottunut kuvaamaan työni sisältöä noin kahdella lauseella. Kuukausien jälkeenkään en usko, että kaikkia taitoja tai vahvuuksia olen osannut kuvata.

Omat profiilini sosiaalisessa mediassa olivat aktiivisesti käytössä, enkä halunnut muuttaa niitä työnhaun suuntaan. Oikaisin, ja tyydyin vain yhteen ”ammatilliseen” profiiliin. Ei kuitenkaan ollut minun juttuni postata ammatillisia asioita, mistään ammatista. Oli kiinnostavampaa seurata monien alojen asiantuntijoita eri puolilta maailmaa ja oppia heiltä. Englannin kielen taidosta oli sekä iloa että hyötyä.

Mikä minusta tulee ”isona”

Virallisen käytännön mukaan entiseltä työnantajalta tuli lähes päivittäin viestejä työtehtävistä, joita voisin hakea, jos tuntisin olevani pätevä. Hain yhtä paikkaa, mutta kun en täyttänyt kriteereitä, päätin jatkossa hakea muualle.

Työpaikkavahtieni laajojen hakukriteerien ansiosta sähköpostiin tulvi viestejä mitä erilaisemmista avoimista tehtävistä. Suomessa työhön haettiin osaajia kanttoreista rakennussiivoojiin, puhelinmyyjistä lumenpudottajiin, ulkomailla mm. maatilatyöntekijöitä. Tuntui, ettei mihinkään tarvittu sellaista osaamista, jota minulla oli.

EURES-portaali toi mielenkiintoisen välähdyksen eurooppalaisista työpaikoista. En kuitenkaan hakenut verkkopelialan tehtäviin Maltalle enkä sairaanhoitajan tehtävään Irlannissa, vaikka niihin sähköpostitse kyseltiinkin. Englannissa näytti olleen avoinna samantapainen tehtävä, jota aiemmin olin tehnyt. Katsoin työmatkan kuitenkin olevan liian pitkä.

Kevään, kesän ja syksyn aikana hain monen eri alan työpaikkoja. Osassa pääsin haastatteluun asti. Ne toteutettuun korona-aikana pääasiassa etänä. Joissain haastatteluissa tunne oli kuin olisi sokkosilla ollut: kysyttiin mielikuvaani tehtävästä, josta en ollut juurikaan saanut tietoa. Moniin paikkoihin hakijoita oli satoja. Valintaprosessi saattoi kestää viikkoja, eikä tuloksia aina ilmoitettu. En jaksanut odottaa yhden prosessin päättymistä kerrallaan, vaan hain useisiin paikkoihin yhtä aikaa.

Olin laittanut hakuvahdin myös valtion työpaikkoihin. Sieltä huomasin marraskuun alussa avoimena Tilastohaastattelijan tehtävän. Tehtävä oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta tutustuin tiedotteen oheismateriaaliin. Työn kerrottiin olevan määräaikainen osa-aikatyö, etätyötä, johon ei vaadittu tohtorin arvosanaa. Päätin hakea sitäkin tehtävää.

Sain kutsun videohaastatteluun ja ennakkokyselyyn. Videohaastattelu oli muuten mukava, mutta ainuttakaan ruotsin sanaa ei tullut mieleeni käännöstehtävän edessä, englanti olisi onnistunut. Valintapäätös oli luvattu ennen joulukuun puoliväliä, ja 14.12. sain puhelun, että olin saanut töitä. Alkoi uusiin tehtäviin perehtyminen ja kouluttautuminen.

Vuoden 2021 alussa siirsin kotona työpöydän vallanneet lelut, ompelukset ja nuotit paikoilleen, ja ryhdyin valtion osa-aikaiseksi virkamieheksi.

Sparrausta Luotsista

Irtisanomiseni jälkeen kuulin Luotsin toiminnasta läheiseltäni, joka jo oli Luotsin asiakas. Tutustuin nettisivuihin, laitoin viestin ja pikapuoliin tulikin puhelu Luotsista. Sain oman duuniagentin, oppaan tutustuessani työnhaun saloihin.

Duuniagentillani Tarjalla oli sekä taitoa että kärsivällisyyttä neuvoa lähes kädestä pitäen niin CV:n kuin työnhakukirjeidenkin laatimistakin. Tarja vinkkasi monenlaisia työpaikkoja, sekä avoimilta markkinoilta, että sellaisia, jotka oli ilmoitettu erityisesti Luotsiin. Luotsin kautta järjestyi koulutusta ja sparrausta myös LinkedIn profiilin kehittämiseen.

Kaikkeen Luotsin tarjoamaan apuun en edes ehtinyt tutustua tänä muutaman kuukauden aikana. Vaikka uusi työpaikkani ei löytynyt suoraan Luotsin kautta, sain tavattoman paljon hyviä neuvoja, kannustusta ja opastusta.

Mitä neuvoisin vastaavassa tilanteessa olevalle:

• Hae rohkeasti vaikka aivan uudelle alalle
• Opiskele! jos ei uutta ammattia, niin uusia taitoja. Ainakin kieliä
• Hakeudu Luotsiin, saat ammattitaitoista opastusta

Teksti: Marita Maukonen  Kuvat: Canva (viimeinen kuva Marita Maukonen)