”Ei se työelämä katso niitä papereita, se katsoo sen, mitä sinä osaat."
- näyttelijä Timo Lavikainen

Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Markus Hirvonen avasi seminaarin katsauksella maakunnan nykytilaan. Hirvonen pitää maakunnan kokonaisuutta haasteellisena. Taustalla ovat maakunnan ikärakenteen muutos, julkisen sektorin työvoiman eläköityminen, koulutusvaatimusten tiukentuminen sekä työnteon luonteen muutokset. Työikäinen väestö pienenee jyrkästi varsinkin kaupunkialueiden ulkopuolella samaan aikaan, kun etenkin sote-ala tarvitsee kipeästi työvoimaa. Tilannetta ei helpota se, ettei kouluttamattomalle väelle juurikaan löydy töitä Pohjois-Karjalasta. Hirvonen korostaa työperäisen maahanmuuton merkitystä ongelman ratkaisemisessa.

Seuraavana puhujana lavalle astui Työ- ja Elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen. Pylkkänen aloitti havainnollistamalla talouden suhdannevaihteluita – nousu- ja laskusuhdanteet ovat talouden väistämättömiä lainalaisuuksia, joiden kärjistymiä ja siten myös negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi työttömyyteen pyritään lieventämään finanssipolitiikan keinoin. Näin vältetään sekä taloudellisia että inhimillisiä tragedioita.

”Ei ole sosiaalipolitiikkaa ilman talouspolitiikkaa eikä talouspolitiikkaa ilman sosiaalipolitiikkaa. Nämä ovat niin kiinteästi toisissaan, että ne tukee toinen toisiaan, vaikka me aina asetetaan, että ’noi nyt on sitä sosiaalihömppää, se ei vaikuta meidän taloudenpitoon’,” Pylkkänen avaa. ”Kuka muu rakentaa bruttokansantuotetta ja tekee meille tuotantoa kuin ihmiset?”

Tällä hetkellä pyristellään pandemian aiheuttamasta ja kärjistämästä laskusuhdanteesta. Pandemia onkin Pylkkäsen mukaan merkittävä osasyy nykyiseen työvoimapulaan. Edellinen kasvun huippu oli 2017, jonka jälkeen kasvua jatkui vuoteen 2020.

”Silloinkin me koettiin työvoimapulaa, mutta se ei oo mitään verrattuna tähän mitä me nyt koetaan. Me koetaan sitä siksi, että kaikki maailmassa elvyttää. Tämä suuri elvytys tekee sen, että nyt meillä on mahdollista investoida. Meillä on boostaavia tekijöitä, jotka aihettaa sen, että esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alalla koetaan valtavaa työvoimapulaa”, Pylkkänen kertoo viitaten ihmisten pandemian aikana säästämään varallisuuteen ja Suomeen kohdistuvaan matkailuun. ”Tämä aiheutuu siitä valtavasta yhden vuoden patoumasta ja elvytyksestä, mitä on tehty.”

Pylkkäsen mukaan yhtälössä on kuitenkin myös pitkän aikavälin trendejä, kuten työvoiman kasvava liikkuvuus sekä kasvava kaupungistuminen. Maan sisällä työvoimaa ei saada liikkumaan sitä tarvitseville alueille edes taloudellisilla kannustimilla, ja samaan aikaan työvoimaa houkutellaan rajojen yli naapurimaihin esimerkiksi sote-alalta.

Pylkkänen kuitenkin näkee myös mahdollisuuksia työllisyyspalveluiden siirtymässä kunnille ja toivookin, että alueittensa tarpeet parhaiten tuntevina kunnat pystyvät vastaamaan haasteeseen sekä tekemään keskinäisestä kilpailustakin huolimatta yhteistyötä. Pylkkänen myöntää, että Suomessa ollaan työvoimapulan suhteen jälkijunassa, mutta tilannetta kartoitetaan eri toimialoilla aktiivisesti. Hän myös kertoo, että korkeasti osaavalle työvoimalle on rakennettu pikakaistaa viisumiasioiden hoitamiseksi, mikä saa jonkin verran kiitosta yleisöstä. Loppuun Pylkkänen pohtii yleisön kanssa sitä, miten työpaikkoja kehittämällä voitaisiin vastata tilanteeseen.

”Se mitä mä haluaisin, et työpaikat tekisivät on että sen sijaan, että huudeltaisiin, että ulkoa löytyisi osaajia nähtäisiin, että ne osaajat on siellä jo. Kun pikkusen heidän osaamistaan vielä kohennetaan ja laitetaan heidät haastavampiin tehtäviin, voidaan ottaa junnuja tilalle. Meillä nuorisotyöttömyys huitelee aika korkeissa lukemissa. Tällaista liikkuvuutta myös yritysten sisällä pitäis tehdä.”

Joensuun kaupungin työllisyyspalveluiden työllisyyspäällikkö Riikka Vartiainen ja controller Sampo Könönen käsittelivät vuorollaan tarkemmin Joensuun tilannetta. Könösen mukaan alueen suurin haaste on korkea pitkäaikaistyöttömyyden aste, joka on kasvanut viimeisen vuoden aikana siitä huolimatta, vaikkakin vähemmän suhteessa suuriin kaupunkeihin. Kaikkiaan pitkäaikaistyöttömiä on parisen tuhatta. Työpaikkoja kuitenkin on, ja pulaa tekijöistä on sote-alalla, teollisuudessa, rakentamisessa sekä tukku- ja vähittäiskaupassa. Ylitarjontaa taas on esimerkiksi kulttuurialalla ja viestinnän kentällä.

”Työttömyys on palannut sinne vuoden 2019 tasolle, mutta pitkäaikaistyöttömyys on todella suuri ongelma. Jo pienikin työllisyysasteen nousu toisi hyvin merkittävän vaikutuksen.”
- Controller Sampo Könönen.

Vartiainen taas pureutui kohtaanto-ongelman osapuoliin. Työnhakijoiden puolella lisähaastetta tuovat esimerkiksi puutteellinen tai vanhentunut osaaminen, työn ja muun elämäntilanteen yhteensovittaminen sekä pitkäaikaisen toimettomuuden haasteet, jotka saattavat vaatia monialaista tukea. Työnantajat kaipaavat hakijoiltaan avoimuutta, valmiutta itsensä kehittämiseen sekä riittävää työkykyä.  

Vartiaisen mukaan työnantajapuolella rekrytointitarpeita ei osata ennakoida, osaajia ei ole, tai heitä ei löydetä ajoissa. Rima uudelle työntekijälle on usein korkealla, ja tulokkaan odotetaan olevan heti valmis. Joissakin yrityksissä myös työolosuhteet ovat puutteelliset. Työnantajien puolella ratkaisuksi ehdotetaan työn merkityksellisyyden lisäämistä, riittävän taloudellisen turvan tarjoamista sekä hyvän työilmapiirin takaamista.

”Kohtaannon edistämiseksi tarvitaan ennakointia ja joustavuutta kaikilta osapuolilta – sekä työnantajilta, työnhakijoilta että kaikilta toimijoilta, jotka ovat tukemassa tätä kohtaantoa.”

- Työllisyyspäällikkö Riikka Vartiainen.

Yrittäjävieras, digitaalista liiketoimintasuunnittelua harjoittavan Vincit Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Mikko Kuitunen, keskittyi omassa puheenvuorossaan työnantajamielikuvaan ja tulevaisuuden työelämätaitoihin. Tapetilla olivat ajan suuret trendit, kuten digitalisaatio, työelämän murros ja erilaista työmuotojen lisääntyminen, johtamisen hajautuminen ja kuluttajakäyttäytymisen muutokset.

”Nää kolme kattoteemaa tiivistää valtaosan. Meillä on tullut erittäin voimakas muutos liiketoimintaympäristössä. On tullut puhtaasti alustamalliin perustuvia kilpailijoita, on tullut digitaalisen asiakaskokemuksen toiselle tasolle vieviä toimijoita. Meillä on tää johtamisen muutos, mistä on puhuttu lähinnä siitä tulokulmasta, että Suomessa on erittäin pitkiä työsuhteita ja lojaliteetti on erittäin korkea. On epäilty, että Suomessakin tullaan menemään enemmän projektivetoiseen ja freelancer-vetoiseen työelämään.”

Kuitunen esittää myös, että koronapandemia ei luonut työmarkkinoiden uutta normaalia, vaan vauhditti jo horisontissa siintäneitä muutoksia. Keskeisenä Kuitusen puheenvuorossa on etätyö. Etätyön haasteet ovat tulleet ilmeisiksi sen lisäännyttyä. Etätyöntekijöitä on haastavaa johtaa, ja etätyö voi pitkittyessään vieraannuttaa työyhteisön jäseniä. Etätyö myös suosii Kuitusen mukaan itsekästä luonnetta ja voi lisätä itsekästä käyttäytymistä. Kuitunen neuvoo yrityksiä perustelemaan etätyökäytäntönsä selkeästi ja siirtymään etätyöoloissa valmentavaan johtamiseen.

”Joka tapauksessa mä uskon siihen, että työntekijät ei enää tän ihmiskokeen jälkeen hyväksy sitä, että heidät pakotetaan toimistoon, vaan pitää pystyä jollain tapaa perustelemaan se syy. Jotta me onnistutaan siinä, niin meidän pitää sitä johtamismaailmaa ja mallia pystyä päivittämään siitä, että se esimies on tyyppi, joka vahtii, että työt tulee tehtyä siihen, että hänen tehtävä on auttaa tyyppejä onnistumaan.”

Lisäksi Kuitunen kannustaa yrityksiä muuttamaan toimintakulttuuriaan sallivammaksi. Myös rivityöntekijöitä tulisi kannustaa innovoimaan ja rakentamaan parempaa työnteon mallia. Samalla Kuitunen rohkaisee työyhteisöjä siirtymään sallivampaan kokeilukulttuuriin, jossa virheitä voidaan käsitellä avoimesti ja rakentavasti, ja jossa ne ymmärretään uuden tekemisen seuraukseksi.

Viimeisenä seminaarissa työttömyydestä puhui Timo Lavikainen, pitkän uran tehnyt joensuulaislähtöinen näyttelijä. Lavikainen kertoo tehneensä kaikkea rengasasentajan hommista mielenterveystyöhön, ja hän pureutui seminaarissa kokemustensa kautta nuorten työllistymiseen, työelämään siirtymisen haasteisiin ja työttömyyteen.

Lavikainen näkee nuorten työllistymisen ongelmien juurisyynä etenkin koulutuksen ja koulutuksen tuottotavoitteet. Esimerkkinä Lavikainen käyttää ammattikoulutusta ja ammattikorkeakoulua. Lavikaisen mukaan rima on nuorten koulutuksessa alhaalla, ja oppilaitokset ovat enemmän kiinnostuneita tuloista, joita oppilaitokset saavat valmistuneista opiskelijoista kuin siitä, onko valmistuva työvoima tehtäviensä tasalla ja valmis työelämään.

Toisaalta koulutus voi myös olla väärin suunnattua. Lavikainen tarjoaa esimerkkinä anekdootin sairaanhoitajaopiskelijoista, jotka yllättyivät töihin päästessään arkisempien askareiden määrästä. Lavikaisen mielestä korkean tason ammatillisen koulutuksen pitäisi kuvastaa enemmän työn todellista luonnetta ja keskittyä vähemmän tieteeseen.

”Mikä tympäisi itsellä, kun oli hoitoalalla töissä, oli se tieteellisyyden painottaminen. Saattoi olla joillekin sairaanhoitajille yllätys se, että kun he menivät sinne töihin, et se ei ole pelkästään sitä hoitotyötä. Korkeasti koulutettu ihminen on saanut tällaisen työn, ja itse kyllä aika vahvasti kritisoin sitä, että miksi me tuhlataan aikaa tällaisen [tieteen] opiskeluun.”

Vahvasti työorientoitunut ja työhön kannustaneessa perheessä kasvanut Lavikainen tunnistaa myös työllistymisen vaikeudet. Kesätöitä on tarjolla rajallisesti, minkä vuoksi osa nuorista ei orientoidu työntekoon ja sen vaatimuksiin. Lavikainen näkemys korostaa myös kasvatuksen merkitystä työmotivaation juurruttamisessa. Yhtenä ratkaisuna työllistymisen ja työssä pärjäämisen haasteisiin Lavikainen korostaa työssä oppimista, ns. kisällijärjestelmää.

Työttömyyttä itsekin kokeneena Lavikaisella on selvä mielipide myös jo aiemmin mainituista työpaikkojen vaatimuksista. Lavikainen kritisoi tiukkoja pätevyysvaatimuksia ja esittää, että työmarkkinoilla tulisi painottaa jatkossa enemmän käytännön osaamista todistuksiin ja papereihin tuijottelun sijasta.

”Ei se työelämä katso niitä papereita, se katsoo sen, mitä sinä osaat. Enkä väheksy millään tavalla, että voihan sitä kouluttautua, mutta sehän ei takaa tänä päivänä yhtään mitään.”

Joensuun kaupungin työllisyyspalveluiden Luotsin ja Business Joensuun yhteinen seminaari "TYÖTÄ ON! …Mikä mättää?" järjestettiin 2.11. Joensuun Tiedepuistolla. Tapahtumaa oli mahdollista seurata myös suorana verkossa, jonka jälkitallenne löytyy Luotsin Youtubesta. Striimauksen tuotannosta vastasi Korpipaja.

Teksti: Lauri Vuori
Kuvat: Mika Salmi